Osallistuimme tammikuussa kansainväliseen Turku Winter Dog Show'hun, johon ilmoitettu 22 basenjia. Kennelistämme kisassa mukana olivat Roadie (Signet Road Less Travelled), Saga sekä Ronja. Tuomarina näyttelyssä oli Myriam Vermeire Belgiasta. Ensimmäisenä koiruuksistamme näyttelykehään pääsi Roadie, joka sijoittui urosten avoimessa luokassa toiseksi saaden erinomaisen arvostelun ja SA:n. Amerikan poikamme lopullinen sijoitus oli PU2 kera vara vara-cacibin! Paras uros-kehän jälkeen sitten vikkelästi koirat vaihtoon ja hihnan päähän Roadien Wenla-tytär Nikon toimiessa handlerina Sagalle. Tuomari piti Sagaa vielä siinä määrin kehittymättömänä junnu-nartuksi, että neidin laatuarvosteluksi tuli erittäin hyvä, kun taas Wenla sai tuomarilta erinomaisen arvostelun, mutta ei sa:ta. Wenla liikkui todella upeasti ja jahka neiti tottuu olemaan pöydällä ja opii antamaan esittäjän korjailla seisonta-asentoa, niin menestystä tulee varmasti! Parhaiten omista koiristamme pärjäsi Ronja, joka voitti ensin narttujen avoimen luokan kera erin:n ja sa:n. Tästä menestys vielä jatkui Ronjan voittaessa paras narttu-tittelin sekä lopulta rotunsa parhaan tittelin! Samalla kertaa Ronja sai ensimmäisen sertinsa sitten 2-vuotissyntymäpäivänsä ja kun sertejä oli plakkarissa sitä ennen enemmän kuin tarvittavat kaksi, niin neidistä tuli saman tein myös Suomen muotovalio - jihuu! Alla kuva rotunsa parhaasta eli Ronjasta, josta toivon mukaan eivotaan ensi talvena toisen pentueemme emo!
 |
| Upeasti muotovalaiomme :) (c) Nature's Masterpiece |
Tammikuun jälkeen meille tulikin sitten hieman näyttelytaukoa omien pentujen ja tuontikuvioiden pitäessä meitä kiireisenä. Roadie ja viime talven pentueemme emo Gabby (C-Quest Jokuba Anything But Silent) kävivät esiintymässä kehässä Raumalla toukokuun 17. päivä ja molemmat esiintyivät hyvin kisatauosta huolimatta. Roadien sijoitus oli avoimen luokan kakkonen keran erin, mutta ilman sa:ta. Gabbylle näyttely oli itse asiassa ihka ensimmäinen Suomen kamaralla, joten olimme erittäin tyytyväisiä arvon rouvan saamaan erinomaiseen arvosteluun ja sa:han, vaikka lopullinen sijoitus olikin PN3.
Heti Rauman näyttelyä seuraavana viikonloppuna samainen kaksikko kennelistämme otti osaa Kemiönsaaren ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina oli Riitta Lahtovaara. Tuomari arvioi kummankin koiruuden erinomaiseksi rotunsa edustajaksi ja sertifikaatin arvoiseksi. Ja lopulta kävi sitten niin iloisesti, että Roadie oli vastakkaisen sukupuolen paras Gabbyn ollessa rotunsa paras. Kumpainenkin sai sertin plakkariinsa ja koska Gabby oli entuudestaan jo Amerikan muotovalio, niin tämä serti riitti myös Suomen muotovalion titteliin. Gabby pärjäsi heinosti vielä ryhmäkehässäkin ollen koko viitosryhmän neljänneksi kaunein koira!!!
Alla kuvat komistuksesta ja kaunistuksesta ja kiitos niin hyvästä seurasta kuin kuvien ottamisesta menevät Roadien omistajaperheelle!!!
 | |
| Ryhdikäs ja komea Roadie (Signet Road Less Travelled) kera ruusukkeiden ja pokaalien! (c) Liisa L. |
 |
| Uusi Suomen muotovalio Gabby (C-Quest Jokuba Anything But Silent)! (c) Liisa L. |
Tänä vuonna rotumme erikoisnäyttely osui samalla viikonlopulle kuin ystävämme syntymäpäivätjuhlat ja tällä kertaa päädyimme asettamaan jälkimmäisen tapahtuman näyttelyyn osallistumisen edelle. Vaikka tässä kuinka koirankasvattajia ollaankin, niin siltikin sitä on ylläpidettävä myös muita sosiaalisia suhteita! Näyttelytauko jäi kuitenkin lyhyenlaiseksi, kun kävimme jälleen eilen pyörähtämässä kehässä Pöytyän kaikkien rotujen näyttelyssä Roadien ja Gabbyn kera. Roadie ei ollut tuomarin tyyppiä ja misteri tuli avoimessa luokassa kakkoseksi kera eh:n. Gabby oli ainoa valioluokan narttu ja sai tuomarilta erinomaisen arvostelun ja sa:n. Parasnarttu-kisassa sijoitus oli tällä kertaa kakkonen, koska tuomarin mielestä ykköseksi sijoitettu narttu piti selkälinjansa Gabbya paremmin. Arvon jenkkirouvamme taisi menettää huumorintajunsa kolmen tunnin odottelussa viileässä kesäsäässä, eikä antanut koskea tajajalkoihinsa juuri lainkaan, joten kieltämättä hän seistä pönötti hieman selkä notkolla. Noh, seuravaan kertaan paremmalla onnella ja myös paremmassa kisakunnossa - Käpynen kun oli kovasti pyöristynyt sitten Kemiönsaaren näyttelyn ja oli kolmessa viikossa kokenut varsin epäedullisen muodonmuutoksen (valeraskauttako?).
Tänä vuonna tulemme todennäköisesti kiertämään näyttelyitä hieman viime vuotta harvemmin - ellei sitten vajaan kuukauden kesäloma lataa akkuja niin paljon, että oman kokopäivätyön ja sen ohessa tehtävän psykoterapeutti-koulutuksen sekä oman lauman kanssa puuhastelun lisäksi paukkuja riittää vielä tiuhaan näyttelyissä käymiseenkin. Varsinkin noiden tuontipentujen kanssa olisi kyllä kieltämättä kiva päästä kehissä pyörähtelemään, mutta katotaan nyt mihin aika ja rahkeet riittävät...
Myriam Vermeire
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti