keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Pienet paksukaiset

Jolly-pennut tulevat huomenna kolmen viikon ikään. Maito on maistunut, kuten videot paljastavat!



Ja mikä olisikaan sen parempaa terapiaa raskaan työpäivän jälkeen kuin cappucinon tuoksuisten pentujen nuuskuttelu! (c) Nature's Masterpiece

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Jolly-pennut ovat täällä!

Carmen pyöräytti pentunsa ilmoille torstai-iltana (20.12.) vaivattomammin kuin yksikään aiemmista nartuistamme. Saldona on 6 pentua, joista uroksia 4 ja narttuja 2. Yksi urospentu on punavalkoinen muiden pentujen ollessa mustavalkoisia. Carmen on ollut superrauhallinen ja silti tunnollinen emo pennuilleen, jotka taasen ovat erittäin innokkaita maidonryystäjiä. Alla kuva nyt melkein kolme päivää vanhoista pennuista.

Viimeisenä syntynyt ja kaikkein kookkain urospentu piileskelee kuvassa sisarensa takana niin, että vain pää näkyy (c) Nature's Masterpiece

Tällä hetkellä kotia vailla on yksi urospentu. Etusijalla näyttely- ja/tai juoksuharrastuksesta kiinnostunut, aktiivinen koti!

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Mammakuulumisia

Kummankin tulevan pentueemme emot ovat ottaneet tiineysajan rennosti ja keskittyneet pienokaisten hautomiseen. Carmenilla on vielä kaksi viikkoa jäljellä laskettuun aikaan ja jo viikko sitten mammamasu näytti tältä:

Saas nähdä millaisen pentupotin Carmen synnyttääkään juuri joulun alla! (c) Nature's Masterpiece

Kiss-pentueen emä Evita kävi tiistaina menneellä viikolla ultaäänitutkimuksessa, jossa vahvistui se, mitä olimme jo ounastelleetkin - kennelimme ensimmäinen pentue, jossa kumpikin vanhempi on oma kasvattimme, toteutuu!!! Kiss-pentuja odotetaan syntyväksi tammikuun 7. päivän tietämillä. Alla kuva yhdestä kasvavasta vaavista ja tyytyväisestä emosta.

Siellä se masuasukki on! (c) Miikka Tiihonen

Evi-mamma on vaikuttanut niin tyytyväiseltä, kuin tiineenä oleva narttu vaan olla voi! (c) Miikka Tiihonen.

maanantai 19. marraskuuta 2018

"Kiss"-pentue on saanut alkunsa

Evitan ja Tedin treffit sujuivat odotetusti ja itse astutus tapahtui kuin rasvattu - olimme hädin tuskin saaneet takit naulaan, kun pariskunnalla oli pallo hallussa! Vielä kaksi viikkoa jännittämistä ultraäänitutkimukseen ja sen jälkeen reilut kk:n päivät laskettuun aikaan, joka on tammikuun 7. päivä. Toivomme niin kovasti, että tämä pentue, jossa kumpikin vanhempi on kennelimme oma kasvatti, toteutuu - jospa sen myötä myös oma kotonamme oleva lauma saisi vahvistusta kauniin narttupennun muodossa ;-)



Joulupentuja odotettavissa

Suureksi iloksemme ja samalla myös helpotukseksemme (koska tätä pentuetta on toivottu ja odotettu niin suurella hartaudella!) Santoksen ja Carmenin "Jolly"-pentueen tulo sain vahvistusta viime perjantaina, kun käytimme Carmenia eläinlääkärin vastaanotolla Pet-Vetissä. Ultraäänitutkimuksessa näkyi 4-5 kippurahännän alkua, joiden odotetaan syntyvän joulukuun 23. päivän kieppeillä. Kumpikin vanhempi on hyväluonteinen ja perusterve, rodunomainen yksilö ja yhdistelmä on luonnollisesti rotuyhdistyksemme jalostustoimikunnan suosittelema eli toisin sanoen se täyttää kaikki jalostuksen tavoiteohjelman mukaiset luonne- ja terveysvaatimukset. Alla kuva ylpeistä, tulevista vanhemmista juuri hetki ensimmäisen astutuksen jälkeen.

Odotamme tämän kaksikon iloluonteisia ja ihmisrakkaita sekä puna- että mustavalkoisia jälkeläisiä syntyväksi aivan joulun alla (c) Nature's Masterpiece


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Tarinaa Nature`s Masterpiece -basujen kanssa

Alla tarinaa kasvattieni Kipinän ja Evitan omistajan Miikan kynästä:

"Vajaa viisi vuotta sitten otin Teroon yhteyttä. Olin kovasti kiinnostunut hänen kasvattamista basenjeista ja silloin Terolla oli suunnitteilla C ja D- pentueet. Minua varsinkin kiinnosti tuo C- pentue Gabbyn ja Diegon takia. Sainkin sieltä sittten Kipinä nimisen raketin joka jaksaa ilahduttaa omalla toiminnallaan päivästä toiseen. Kipinän kanssa harrastettiin muutama vuosi aktiivisesti niin näyttelyitä kuin maastojuoksujakin. Menestystä tuli varsinkin näyttelyistä ja maastoissa Kipinä jätti jälkeensä nimen jota ei ole tähän päiväänkään mennessä harrastajien keskuudessa unohdettu Catch Me If U Can   Kipinästä tuli sitten mamma parisen vuotta sitten ja suurella ylpeudellä olen Kipinän pentueen menoa seurannut. Harrastuksista ollaan oltu nyt hiukan pois ja Kipinä on saanut kaikessa rauhassa palautua pennutuksesta. Ensi kesänä taas sitten mennään ja katsotaan mihin kaikkeen mukaan keretään

Kipinän ensimmäisen vuoden kesällä aloin taas sivusta seurailemaan mitä Terolla on mielessä pennutuksien suhteen seuraavalle syksylle. Huomasin Gabbyn ja sitten Jasiri Sukari-linjaisen Win Diesel -yhdistelmän. Mielessäni pohdin, että olisiko jo aika ottaa tuolle energiaa täynnä olevalle raketille joku kaveri. Jäin sivusta seurailemaan, että mitä sieltä tulee. Meni syksy ja tuli talvi. Pentue syntyi ja päätin lähteä Kipsun kanssa Turkuun näyttelyyn. Näyttelyt meni miten meni, mutta samalla reissulla kävin sitten katsomassa tätä tuoretta pentuetta. Monien mutkien ja mietintöjen jälkeen kotiin saapui pieni hännänheiluttaja Evita, ja enpä yhtään tiennyt millainen tapaus sieltä sitten tulikaan. Evitasta ja Kipinästä tuli hetkessä parhaat kaverit ja rallit oli kotona villejä.

Harrastuksiin, kuten maastojuoksuun ja näyttelyihin mentiin kaikessa rauhassa. Näyttelyistä tulosta alkoi tippumaan oikeastaan heti ja toisessa näyttelyssään Seinäjoella Evi oli nuorena junnuna rotunsa paras ja todella kovassa seurassa. En edes silloin ymmärtänyt, että mitä oli tapahtunut. Tuli seuraavan kesä ja aloimme keskittymään Evitan kanssa maastojen harjoitteluun. Alkuun Evi teki kaiken miten parhaakseen näki. Mietin välillä, että mikähän tuo nyt oikein on? Kesän aikana aloin huomaamaan, että Evillä on hyvä nopeus ja into vieheeseen kasvoi kasvamistaan. Ilmoitin Evin Hyvinkäälle kisoihin ja heti napsahti Serti. Evi oli toinen ja se kisa ei jättänyt kylmäksi. Ilmoitin Evin heti SM- kisoihin, mutta niihin me ei sitten valitettavasti päästy, kun syksyn juoksut alkoi yllättävän aikaisin.

Seuraavaan talveen mahtui sitten Kipinän pentue jonka Evita otti vastaan oikein hienosti. Leikittäjä parhaasta päästä. Keväällä tuli sitten valioituminen näyttelyistä. Olin innoissani ja odotin kesää ja maastokisoja. Ensimmäinen kisa Liedossa oli outo. Evillä oli juuri loppunut harvinaiset kevätjuoksut ja homma ei toiminut sillä tavalla miten olin kuvitellut. Evi lähinnä seuraili ja paras into oli poissa. Sitten vastaan tuli Derbyt Inkoossa ja siellä homma oli ihan sekaisin. Olin hieman ihmeissäni ja mietin, että tämähän menee ihan seinille. Päätin ottaa rauhassa ja unohtaa hetkeksi kaiken kisaamiseen ja harrastuksiin liittyvän. Käytiin paljon lenkeillä metsässä ja touhuiltiin kotona omia juttuja.

Heinäkuun alussa huomasin, että Evi on taas enemmän vanha itsensä. Juoksutin Eviä ja varsinkin toisen vedon jälkeen saatoin jo jopa naurahtaa päätin, että ilmoitan Evin muutamiin kisoihin ja SM- maastoihin. Evi voitti Karstulan maastot, SM- maastot ja oli vielä syksyllä Kuopion maastojen kakkonen. Syksy tuli ja Eville suunniteltu pentue kumoutui, kun syksyn juoksut oikeastaan alkoi ja loppui hieman yllättäen.

Tultiin vuoteen 2018 ja huhtikuun loppuun. Pitkä ja luminen talvi jäi taakse ja Ravijoella oli ekat kisat. Evi paineli kisojen kakkoseksi hurjilla 492 pisteillä. Minua yllätti, että miten kunto oli säilynyt tuollaisena ja into oli niin kohdillaan. Käytiin taas Liedossa ja jäätiin nippa nappa pisteillä Sertin alle. Käytiin Lumijoella ja sama juttu. Harmitti valtavasti. Evillä oli neljä Sertiä alla ja viisi tarvittaan valiotumiseen maastoista.

Piti taas vetää henkeä ja antaa kaikki rauha koirille, mutta vain hetkeksi. Tuli kisat Vieremällä ja sieltä se viides Serti sitten tulikin. Minulle Vieremän kisat oli todella raskaat, kun suoritin siellä koetoimitsjan kurssin lopun ja olin myös järjestämässä näitä kisoja. Evi siis valioitui ja kirjoitti nimensä käyttövalioden listaan, joka ei nyt niin pitkä ole. Nyt sitä voin ihan virallisesti hehkuttaa, kun kennelliitto sen on hyväksynyt Ollaan toki keretty käymään tässä SM- maastoissa ja tulos oli taaskin mainio SMM-2 ja eipä unohdeta sitä syksylle suunniteltua Evin ja Tedin pentuetta.
Tarinasta tuli pitkä, mutta halusin tämän johonkin kirjoittaa. Olen saanut hienot koirat Terolta omiin harrastuksiin ja voin kyllä ylpeänä kertoa, että mistä ne on kotoisin ja mihin näillä kykenee, jos haluja vaan on. Kipsu ja Evi ovat kummatkin hienoja tyyppejä ja tulevaisuudessa on varmasti kaikkea mukavaa vielä tulossa 😊"

Ja alla vielä posteri ensi talvelle suunnittelemamme pentueen emästä Evitasta!



Tedi esittäytyy

Tässä omistajan Annan kuvaus Tedistä (Nature's Masterpiece Happy Go Monkey), joka on toisen ensi talven pentueemme suunniteltu isä.

"Tedi


Eloisa, valoisa, kujeileva ja pehmoinen.

Tedi, kohta 3- vuotias koirajuniori, on perheemme villein tapaus. Isänsä on opettanut, että jääkaapin kutsuun kannattaa vastata, ja usein Tedi onkin paikalla ensimmäisenä: kurkut, juustosiivut, paahtoleivät--- kannattaa pitää käsi hiukan korkeammalla, jos haluaa itse syödä. Mansikat, vadelmat--- ei pihaa aidata peuroja varten. Ja pellillinen pannukakkua on suljettava kylmänäkin uuniin, jollei sitä ole varta vasten Tedille tehty. Nämä ovat ainoita tilanteita, joista seuraa vatsanpuruja. Kun on lunki luonne, ei mikään oikein jännitä.

Parasta seuraa ovat perheenjäsenet, niin ihmiset kuin oma isä. Fransu on kohta 5- vuotias; sen kanssa mitellään luusta, haistellaan samoja puskia, juostaan kilpaa halki kukkapenkkien, nukutaan kyljitysten samassa pedissä—ainakin silloin kun Tedi ei käytä isäänsä makuualustanaan. Jos koirapojat nukkuvat kumpikin tahollaan, ja jos isällä on lämpimän näköinen peti, ehkä parempi kuin oma, isä saa vaihtaa paikkaa. Kommunikaatiossa ei tarvita muuta kuin katse.


Tedi ja Tedin tyyny Fransu - lol! (c) Anna Ahonen

Sohvaperuna ja ekologinen lämmittäjä samassa paketissa ;) (c) Anna Ahonen

Missä aurinko siellä Tedi. Se makaa kuin talja terassin kuumalla laudoituksella. Sateella ulkoilu on ihan ookoo sen jälkeen, kun koira on saatu huijattua ulos. Metsä hieman jännittää, ja usein ulkoiluttaja vetää perässään vastahakoista koirapoikaa.

Aamulla Tedin tähtihetki on se, kun perheen kuopus makailee sohvalla viltin alla; Tedi kiipeää kainaloon ja siinä he nauttivat toistensa läheisyydestä ja lataavat lämpöä alkavaan päivään.

Arjen kiireet ja kireydet unohtuvat ihmiseltä jo ovenraossa kotiin palattaessa. Tedi laulaa tervehdyksensä ja on uskomattoman iloinen nähtäessä monen tunnin tauon jälkeen! Tai parin tunnin. Kuka niitä nyt laskee. Kun Tedin nostaa syliin selälleen, se nukahtaa. Sitä saa nuuhkia, halia, paijata ja rakastaa, enempi parempi 💗

Vieraista ei niin väliä. Tietysti tarkistetaan, keitä tuli, mutta sen jälkeen kiinnostus lakkaa ja uni voittaa. Ellei sitten vierailuun kuulu kahvihetkeä- silloin suunta on keittiön pöydän alle. Tedi laskee kuononsa pöydässä istuvan reidelle, painaa päätään ja katsoo suoraan silmiin. Jos mahdollista, taitaa vielä vetää poskiaan sisäänpäin näyttääkseen mahdollisimman nälkäiseltä.

Koirien paikka ei ole sohvalla. Paitsi jollei kukaan näe. Tai jos sinne on unohtunut tyyny. Mitä pörröisempi sen parempi."