sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Tarinaa Nature`s Masterpiece -basujen kanssa

Alla tarinaa kasvattieni Kipinän ja Evitan omistajan Miikan kynästä:

"Vajaa viisi vuotta sitten otin Teroon yhteyttä. Olin kovasti kiinnostunut hänen kasvattamista basenjeista ja silloin Terolla oli suunnitteilla C ja D- pentueet. Minua varsinkin kiinnosti tuo C- pentue Gabbyn ja Diegon takia. Sainkin sieltä sittten Kipinä nimisen raketin joka jaksaa ilahduttaa omalla toiminnallaan päivästä toiseen. Kipinän kanssa harrastettiin muutama vuosi aktiivisesti niin näyttelyitä kuin maastojuoksujakin. Menestystä tuli varsinkin näyttelyistä ja maastoissa Kipinä jätti jälkeensä nimen jota ei ole tähän päiväänkään mennessä harrastajien keskuudessa unohdettu Catch Me If U Can   Kipinästä tuli sitten mamma parisen vuotta sitten ja suurella ylpeudellä olen Kipinän pentueen menoa seurannut. Harrastuksista ollaan oltu nyt hiukan pois ja Kipinä on saanut kaikessa rauhassa palautua pennutuksesta. Ensi kesänä taas sitten mennään ja katsotaan mihin kaikkeen mukaan keretään

Kipinän ensimmäisen vuoden kesällä aloin taas sivusta seurailemaan mitä Terolla on mielessä pennutuksien suhteen seuraavalle syksylle. Huomasin Gabbyn ja sitten Jasiri Sukari-linjaisen Win Diesel -yhdistelmän. Mielessäni pohdin, että olisiko jo aika ottaa tuolle energiaa täynnä olevalle raketille joku kaveri. Jäin sivusta seurailemaan, että mitä sieltä tulee. Meni syksy ja tuli talvi. Pentue syntyi ja päätin lähteä Kipsun kanssa Turkuun näyttelyyn. Näyttelyt meni miten meni, mutta samalla reissulla kävin sitten katsomassa tätä tuoretta pentuetta. Monien mutkien ja mietintöjen jälkeen kotiin saapui pieni hännänheiluttaja Evita, ja enpä yhtään tiennyt millainen tapaus sieltä sitten tulikaan. Evitasta ja Kipinästä tuli hetkessä parhaat kaverit ja rallit oli kotona villejä.

Harrastuksiin, kuten maastojuoksuun ja näyttelyihin mentiin kaikessa rauhassa. Näyttelyistä tulosta alkoi tippumaan oikeastaan heti ja toisessa näyttelyssään Seinäjoella Evi oli nuorena junnuna rotunsa paras ja todella kovassa seurassa. En edes silloin ymmärtänyt, että mitä oli tapahtunut. Tuli seuraavan kesä ja aloimme keskittymään Evitan kanssa maastojen harjoitteluun. Alkuun Evi teki kaiken miten parhaakseen näki. Mietin välillä, että mikähän tuo nyt oikein on? Kesän aikana aloin huomaamaan, että Evillä on hyvä nopeus ja into vieheeseen kasvoi kasvamistaan. Ilmoitin Evin Hyvinkäälle kisoihin ja heti napsahti Serti. Evi oli toinen ja se kisa ei jättänyt kylmäksi. Ilmoitin Evin heti SM- kisoihin, mutta niihin me ei sitten valitettavasti päästy, kun syksyn juoksut alkoi yllättävän aikaisin.

Seuraavaan talveen mahtui sitten Kipinän pentue jonka Evita otti vastaan oikein hienosti. Leikittäjä parhaasta päästä. Keväällä tuli sitten valioituminen näyttelyistä. Olin innoissani ja odotin kesää ja maastokisoja. Ensimmäinen kisa Liedossa oli outo. Evillä oli juuri loppunut harvinaiset kevätjuoksut ja homma ei toiminut sillä tavalla miten olin kuvitellut. Evi lähinnä seuraili ja paras into oli poissa. Sitten vastaan tuli Derbyt Inkoossa ja siellä homma oli ihan sekaisin. Olin hieman ihmeissäni ja mietin, että tämähän menee ihan seinille. Päätin ottaa rauhassa ja unohtaa hetkeksi kaiken kisaamiseen ja harrastuksiin liittyvän. Käytiin paljon lenkeillä metsässä ja touhuiltiin kotona omia juttuja.

Heinäkuun alussa huomasin, että Evi on taas enemmän vanha itsensä. Juoksutin Eviä ja varsinkin toisen vedon jälkeen saatoin jo jopa naurahtaa päätin, että ilmoitan Evin muutamiin kisoihin ja SM- maastoihin. Evi voitti Karstulan maastot, SM- maastot ja oli vielä syksyllä Kuopion maastojen kakkonen. Syksy tuli ja Eville suunniteltu pentue kumoutui, kun syksyn juoksut oikeastaan alkoi ja loppui hieman yllättäen.

Tultiin vuoteen 2018 ja huhtikuun loppuun. Pitkä ja luminen talvi jäi taakse ja Ravijoella oli ekat kisat. Evi paineli kisojen kakkoseksi hurjilla 492 pisteillä. Minua yllätti, että miten kunto oli säilynyt tuollaisena ja into oli niin kohdillaan. Käytiin taas Liedossa ja jäätiin nippa nappa pisteillä Sertin alle. Käytiin Lumijoella ja sama juttu. Harmitti valtavasti. Evillä oli neljä Sertiä alla ja viisi tarvittaan valiotumiseen maastoista.

Piti taas vetää henkeä ja antaa kaikki rauha koirille, mutta vain hetkeksi. Tuli kisat Vieremällä ja sieltä se viides Serti sitten tulikin. Minulle Vieremän kisat oli todella raskaat, kun suoritin siellä koetoimitsjan kurssin lopun ja olin myös järjestämässä näitä kisoja. Evi siis valioitui ja kirjoitti nimensä käyttövalioden listaan, joka ei nyt niin pitkä ole. Nyt sitä voin ihan virallisesti hehkuttaa, kun kennelliitto sen on hyväksynyt Ollaan toki keretty käymään tässä SM- maastoissa ja tulos oli taaskin mainio SMM-2 ja eipä unohdeta sitä syksylle suunniteltua Evin ja Tedin pentuetta.
Tarinasta tuli pitkä, mutta halusin tämän johonkin kirjoittaa. Olen saanut hienot koirat Terolta omiin harrastuksiin ja voin kyllä ylpeänä kertoa, että mistä ne on kotoisin ja mihin näillä kykenee, jos haluja vaan on. Kipsu ja Evi ovat kummatkin hienoja tyyppejä ja tulevaisuudessa on varmasti kaikkea mukavaa vielä tulossa 😊"

Ja alla vielä posteri ensi talvelle suunnittelemamme pentueen emästä Evitasta!



Tedi esittäytyy

Tässä omistajan Annan kuvaus Tedistä (Nature's Masterpiece Happy Go Monkey), joka on toisen ensi talven pentueemme suunniteltu isä.

"Tedi


Eloisa, valoisa, kujeileva ja pehmoinen.

Tedi, kohta 3- vuotias koirajuniori, on perheemme villein tapaus. Isänsä on opettanut, että jääkaapin kutsuun kannattaa vastata, ja usein Tedi onkin paikalla ensimmäisenä: kurkut, juustosiivut, paahtoleivät--- kannattaa pitää käsi hiukan korkeammalla, jos haluaa itse syödä. Mansikat, vadelmat--- ei pihaa aidata peuroja varten. Ja pellillinen pannukakkua on suljettava kylmänäkin uuniin, jollei sitä ole varta vasten Tedille tehty. Nämä ovat ainoita tilanteita, joista seuraa vatsanpuruja. Kun on lunki luonne, ei mikään oikein jännitä.

Parasta seuraa ovat perheenjäsenet, niin ihmiset kuin oma isä. Fransu on kohta 5- vuotias; sen kanssa mitellään luusta, haistellaan samoja puskia, juostaan kilpaa halki kukkapenkkien, nukutaan kyljitysten samassa pedissä—ainakin silloin kun Tedi ei käytä isäänsä makuualustanaan. Jos koirapojat nukkuvat kumpikin tahollaan, ja jos isällä on lämpimän näköinen peti, ehkä parempi kuin oma, isä saa vaihtaa paikkaa. Kommunikaatiossa ei tarvita muuta kuin katse.


Tedi ja Tedin tyyny Fransu - lol! (c) Anna Ahonen

Sohvaperuna ja ekologinen lämmittäjä samassa paketissa ;) (c) Anna Ahonen

Missä aurinko siellä Tedi. Se makaa kuin talja terassin kuumalla laudoituksella. Sateella ulkoilu on ihan ookoo sen jälkeen, kun koira on saatu huijattua ulos. Metsä hieman jännittää, ja usein ulkoiluttaja vetää perässään vastahakoista koirapoikaa.

Aamulla Tedin tähtihetki on se, kun perheen kuopus makailee sohvalla viltin alla; Tedi kiipeää kainaloon ja siinä he nauttivat toistensa läheisyydestä ja lataavat lämpöä alkavaan päivään.

Arjen kiireet ja kireydet unohtuvat ihmiseltä jo ovenraossa kotiin palattaessa. Tedi laulaa tervehdyksensä ja on uskomattoman iloinen nähtäessä monen tunnin tauon jälkeen! Tai parin tunnin. Kuka niitä nyt laskee. Kun Tedin nostaa syliin selälleen, se nukahtaa. Sitä saa nuuhkia, halia, paijata ja rakastaa, enempi parempi 💗

Vieraista ei niin väliä. Tietysti tarkistetaan, keitä tuli, mutta sen jälkeen kiinnostus lakkaa ja uni voittaa. Ellei sitten vierailuun kuulu kahvihetkeä- silloin suunta on keittiön pöydän alle. Tedi laskee kuononsa pöydässä istuvan reidelle, painaa päätään ja katsoo suoraan silmiin. Jos mahdollista, taitaa vielä vetää poskiaan sisäänpäin näyttääkseen mahdollisimman nälkäiseltä.

Koirien paikka ei ole sohvalla. Paitsi jollei kukaan näe. Tai jos sinne on unohtunut tyyny. Mitä pörröisempi sen parempi."


sunnuntai 19. elokuuta 2018

Terveisiä Nummenrannasta

Ihastuttava nallekarhunen Freddie (c) Nature's Masterpiece

Aika menee kuin siivillä, kun talossa on kaksi touhukasta vipeltäjää, jotka ovat hereillä jo suuremman osan vuorokaudesta kuin nukkuvat. Evan ja Freddien tulevat omistajat kävivät eilen katsomassa, ihastelemassa ja viihdyttämässä pentusia. Suloinen kaksikko on ilonamme vielä parisen viikkoa - sitten alkaa muailman valloitus!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Freddien ja Evan ensimmäiset posetukset

Kesäkaksikkomme tuli tänään kuuden viikon ikään ja pääsivät ensimmäistä kertaa poseeraamaan kameralle. Pennut olivat näyttelypöydällä kuin kotonaan(!) ja seisoivat kuin vanhat tekijät hienossa asennossa jauhelihapalkasta nauttien. Niin minä kuin kameran takana häärinyt Niko totesimme, että onkohan pentujen kuvaaminen ollut milloinkaan näin helppoa! Alla parhaat otokset kultsipuppeleista.

Freddie aka Nature's Masterpiece Summer Son (c) Nature's Masterpiece

Eva aka Nature's Masterpiece Summer Sparkle (c) Nature's Masterpiece

Valokuvamallina toimiminen ja vieraiden kanssa seurustelu on rankkaa puuhaa ja kun väsy tulee, niin luottavainen ja turvallisen lapsuudenkodin omaava pentuhan nukahtaa ihan mihin vain. Tällä kertaa parhaaksi nukkumapaikaksi osoittautui vieraiden sylit.

Pikku Freddie (c) Nature's Masterpiece

Evaa vähän väsyttää... (c) Nature's Masterpiece

Sekä Freddie että Eva muuttavat syyskuun 1. päivä omiin, rakastaviin koteihinsa. Meille kasvattajille tämä tulee varmasti olemaan tavallista kovempi paikka, koska näihin kahteen kesälapseen on tullut muodostettua tavallistakin vahvempi side. Ehkä ensi talvena saamme itsekin jakaa pentuelämän riemuja luovutusikää pidemmälle, mikäli jommasta seuraavaksi suunnittelemastamme pentueesta jääpi narttupentu laumamme jatkeeksi.

Pentuesuunnitelmista puheen ollen, olen vihdoin saanut päivitettyä tiedot niistä tänne. Pentuvarauksia on tullut jo varsin mukavasti kumpaankin pentueeseen, mutta jos sekä Evi että Lili seuraavat omien emojensa jalanjäljissä ja tekaisevat sen kuusi pentua kumpainenkin, niin silloin muutama kurttunaama olisi vielä vapaana rakastavaan ja rotua ymmärtävään kotiin. Etsimme myös näyttelyistä kiinnostunutta sijoituskotia urospennulle sekä mahdollisesti myös narttupennulle mieluiten Turusta tai lähialueelta.

tiistai 7. elokuuta 2018

Kesähuvit jatkuu

Freddie ja Eva tulevat huomenna 5 viikon ikään ja kuten videolta näkyy vauhtia löytyy jo ihan eri tavalla kuin ensimmäisellä ulkoilukerralla 3,5-viikon iässä. Pentujen kasvua ja kehitystä on ollut hienoa seurata ja olemme ottaneet kesäkeleistä ilon irto niin usein kuin mahdollista. Touhupeput ovat varsinaisia ihmismagneetteja ja jokaisella ulkoilukerralla moni ihminen on tullut niitä ihastelemaan ja paijaamaan. Pennuille tämä on ollut parasta mahdollista sosiaalistamista ja suureksi ilokseni pennut vaikuttavatkin nauttivan valtavasti saamastaan huomiosta ja suorastaan juoksevat ihmisten luokse. Mekin saamme osaksemme kotiin tullessamme paljon pentupusuja ja hännänheilutuksia. Alla tämänpäiväisiä kuvia ja videoklippi karhunpoika Freddiestä ja kaunotar Evasta. Yksi pentujen suurimmista huveista pihalla on muuten juurikin jalkapallomaalin verkossa teutarointi. Liekö tenavat leikkivät verkkoon takertunutta särkeä - lol!

Freddie aka Nature's Masterpiece Summer Son 34 päivän ikäisenä (c) Nature's Masterpiece

Eva aka Nature's Masterpiece Summer Sparkle (c) Nature's Masterpiece

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Freddie, Eva ja intiaanikesä

Pikkupirpanat Freddie ja Eva ovat nyt 3,5-viikkoisia ja pääsivät tänään ensimmäistä kertaa ulos - hauskaa ja jännittäväähän se oli! Pentusten jalat eivät vielä ihan pysy pään perässä, mutta ensi viikolla loikitaan ja spurttaillaan jo ihan vauhdilla ;) Tenavatähdet ovat saaneet elää varsin afrikkalaisissa sääolosuhteissa syntymästään lähtien, mikä on epätavallista basenjin pennuille, jotka yleensä syntyvät keskelle talvea. Meille kasvattajillekin tämä on harvinaista herkkua päästä touhuamaan pentusten kanssa pihalle, vaikka koko päiväksi!

Alla muutama kuva ja videoklippi tirriäisten tämänpäiväisestä seikkailusta.

Freddie aka Nature's Masterpiece Summer Son (c) Nature's Masterpiece

Eva aka Nature's Masterpiece Summer Sparkle (c) Nature's Masterpiece


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Summer Edition - pentueemme

Saanen esitellä Summer Edition -pentueemme kaksikon! 


Eva (Nature's Masterpiece Summer Sparkle) ja Freddie (Nature's Masterpiece Summer Son) syntyivät tasan viikko sitten keskiviikkona alkuillasta täynnä tarmoa ja elinvoimaa. Itse synnytys sujui normaalisti ja pentuja syntyi kaiken kaikkiaan neljä. Viimeisenä syntyneet kaksi urospentua oli kuitenkin tarkoitettu loistamaan kirkkaina tähtinä taivaalla maanpäällisen elon sijaan, joten nyt niin Helinä kuin me kasvikset ja pentujen tulevat omistajat keskitäme kaiken tarmomme ja huomiomme näihin kahteen ehtaakin ehtaampaan ihanuuteen!

Helinän meijerituotanto on ollut runsasta ja "pikkuporsaat" ovatkin ryystäneet maitoa kahteen pekkaan, minkä vain ovat kyenneet. Syntymäpainon kumpikin on tuplannut reilussa viidessä vuorokaudessa. Pennut ovat olleet hyvin tyytyväisen oloisia saamaansa huolenpitoon ja ravintoon - mitään ylimääräisiä kitinöitä ei pentulaatikosta ole kuulunut. Ja kun maitobaari palaa ulkoiluilta takaisin jälkikasvunsa pariin, niin kumpainenkin kuutti suuntaa erittäin määrätietoisesti ja tarmokkaasti kohti tarjoilutiskin antimia. Koskettelusta ja nostelusta pennut eivät ole juuri millänsäkään kuin Helinä-emo, joka alkuun huolestui kovasti siitä mitä hänen silmäterilleen oikein tehdään. Nyt Helinäkin on jo tottunut siihen, että pentuja välillä nostellaan vaa'alle, pois pentulaatikosta vällyjen vaihdon ajaksi ja nuusteltavaksi & suukoteltavaksi.

Kiitos pentujen kutsumanimistä - Eva niin kuin Eva Dahlgren ja Freddie niin kuin Freddie Mercury - menee Ilonalle, jonka rakastavaan kotiin Eva muuttaa syyskuun alussa. Myös Freddie on alustavasti varattu. Alla kuva hyvinvoivista punkeroista!

Eva ja Evan tyyny Freddie - lol! (c) Nature's Masterpiece