"Aatos käveli sydämiimme pienen koiratauon jälkeen. Yritimme hetken, josko osaisimme ilman koiraa olla, mutta muutaman kuukauden kuluttua istuimme jo Turussa kasvattajan sohvalla tutustumassa tähän rotuun. Seurasi lähes vuoden odotus, ennen kuin tämä hiljainen, rakastava ja itsevarma tahtoeläin valtasi ja valloitti kaiken näkemänsä.
Aatos ei ole juurikaan mitään jutellut ensimmäisen kahden vuoden aikana. Mutta uskomatonta sinnikkyyttä kyllä on osoitettu, kun on jotain tahtonut. Murrosiässä oli välillä temppuilemista, miten sen tahdon saisi muuttumaan. Tunnin kauppareissun aikana oli onnistunut yli 2 metrisen ovilistan kokonaisena irrottamaan, vaikka tassujen alla ei pitävää alustaa ollutkaan. Myös matot olivat herran mielestä parempia pitsimäisinä, tai kokonaan toisiin paikkoihin sijoitettuina. Aatos on opettanut kotiväelle asioita toisista näkökulmista ajattelemaan. Kaikenlainen puuhapeteily loppui, kun rakennettiin Aatokselle korkealle ikkunalle oma tähystyspaikka (kyyläysruutu) makuualustoineen. Sieltä herra tarkkailee pihan tapahtumia ja odottelee kotiväen palaamista reissuiltaan.
Kiltti ja avoin on Aatos ihmisille ja muille koirille. Välillä toki tulee vastaan tympeitä tyyppejä, mutta harvakseltaan. Ulkona vallitsevaa säätilaa ei tarvitse herätessään arvata, Aatos kyllä sen kertoo. Jos on sateista, ei avaa silmiään ollenkaan, vaikka mikä olisi. Jos aurinko paistaa, on siirtynyt kyyläysruutuun paistattelemaan ja jos keli on jotain siltä väliltä, tulee hakemaan aamuhalit. Vesi on Aatoksen kryptoniitti, jalat tai muukaan osa koirasta ei saa kastua. Paitsi vieheen perässä juostessa. Juokseminen on pikkumiehen mielestä aivan parasta puuhaa, ja maastojuoksukisoista on menestystäkin tullut. Ratakirjat on myös tänä kesänä hankittu ja siellä kisataan kun kalenteri ja pojan innostus sen sallivat. Näyttelyistä sälli ei niin innostunut ole, mutta suostuu kyllä esiintymään.
Alusta asti oli selvää, että mikäli vain Aatoksen luonne sen sallii, niin toinenkin koira taloon tulee. Ja sitten alkuvuodesta käveli ovesta Aatoksen suuri rakkaus - Nasu. Nasu taasen on sitten varsinainen tarinankertoja. Juttelee ja jupisee sitä sun tätä, saattaa luritella itselleen tuutulaulun tai riittävästi innostuttuaan haukahtaakin. Käenpojaksikin on poikaa kutsuttu, kun on koko ajan tarkistamassa mitä kukakin syö. Nasulla on ainakin vielä varovaisempi ote elämään, uusia asioita katsellaan alkuun kauempaa. Myös Nasu on ollut kiinnostunut vieheen perässä jolkottelusta, ja harjoituksissa on kesällä käyty. Aika sitten näyttää miten siinä edistytään. Näyttelyhommiakin on harjoiteltu, ja näyttäisi siltä, että sekin on poitsun mielestä ihan jees puuhaa.
No mitäpä pojat yhdessä? No lähes kaikkea. Pääsääntöisesti nuhjataan kylki kyljessä, painitaan ja tietysti juostaan sisällä parkour harjoituksia sohvan, sängyn ja seinien avulla. Tai syödään yhdessä puruluut. Siivouspäivänä pojat auttavat minkä hommiltansa kerkeävät. Koppaan kerätyt lelut inventoidaan. Imurointia tarkkaillaan kovasti, ettei kaikki puruluukätköt vaan paljastu. Ja moppaus - sehän on äänetön viehe, vaikkakin märkä. Ja iltaisin Aatos huolehtii pikkuveikan (sekä immeisten) korvien ja naaman puhdistuksesta.
" (c) Petra Rosin
