Alla tarinaa kasvattieni Kipinän ja Evitan omistajan Miikan kynästä:
"Vajaa viisi vuotta sitten
otin Teroon yhteyttä. Olin kovasti kiinnostunut hänen kasvattamista
basenjeista ja silloin Terolla oli suunnitteilla C ja D- pentueet. Minua
varsinkin kiinnosti tuo C- pentue Gabbyn ja Diegon takia. Sainkin
sieltä sittten Kipinä nimisen raketin joka jaksaa ilahduttaa omalla
toiminnallaan päivästä toiseen. Kipinän kanssa
harrastettiin muutama vuosi aktiivisesti niin näyttelyitä kuin
maastojuoksujakin. Menestystä tuli varsinkin näyttelyistä ja maastoissa
Kipinä jätti jälkeensä nimen jota ei ole tähän päiväänkään mennessä
harrastajien keskuudessa unohdettu Catch Me If U Can Kipinästä tuli sitten mamma parisen vuotta sitten ja suurella
ylpeudellä olen Kipinän pentueen menoa seurannut. Harrastuksista ollaan
oltu nyt hiukan pois ja Kipinä on saanut kaikessa rauhassa palautua
pennutuksesta. Ensi kesänä taas sitten mennään ja katsotaan mihin
kaikkeen mukaan keretään
Kipinän ensimmäisen vuoden kesällä aloin taas sivusta seurailemaan mitä
Terolla on mielessä pennutuksien suhteen seuraavalle syksylle. Huomasin
Gabbyn ja sitten Jasiri Sukari-linjaisen Win Diesel -yhdistelmän.
Mielessäni pohdin, että olisiko jo aika ottaa tuolle energiaa täynnä
olevalle raketille joku kaveri. Jäin sivusta seurailemaan, että mitä
sieltä tulee. Meni syksy ja tuli talvi. Pentue syntyi ja
päätin lähteä Kipsun kanssa Turkuun näyttelyyn. Näyttelyt meni miten
meni, mutta samalla reissulla kävin sitten katsomassa tätä tuoretta
pentuetta. Monien mutkien ja mietintöjen jälkeen kotiin saapui pieni
hännänheiluttaja Evita, ja enpä yhtään tiennyt millainen tapaus sieltä
sitten tulikaan. Evitasta ja Kipinästä tuli hetkessä parhaat kaverit ja
rallit oli kotona villejä.
Harrastuksiin, kuten
maastojuoksuun ja näyttelyihin mentiin kaikessa rauhassa. Näyttelyistä
tulosta alkoi tippumaan oikeastaan heti ja toisessa näyttelyssään
Seinäjoella Evi oli nuorena junnuna rotunsa paras ja todella kovassa
seurassa. En edes silloin ymmärtänyt, että mitä oli tapahtunut. Tuli seuraavan kesä ja aloimme keskittymään Evitan kanssa
maastojen harjoitteluun. Alkuun Evi teki kaiken miten parhaakseen näki.
Mietin välillä, että mikähän tuo nyt oikein on? Kesän aikana aloin
huomaamaan, että Evillä on hyvä nopeus ja into vieheeseen kasvoi
kasvamistaan. Ilmoitin Evin Hyvinkäälle kisoihin ja heti napsahti
Serti. Evi oli toinen ja se kisa ei jättänyt kylmäksi. Ilmoitin Evin
heti SM- kisoihin, mutta niihin me ei sitten valitettavasti päästy, kun
syksyn juoksut alkoi yllättävän aikaisin.
Seuraavaan
talveen mahtui sitten Kipinän pentue jonka Evita otti vastaan oikein
hienosti. Leikittäjä parhaasta päästä. Keväällä tuli sitten
valioituminen näyttelyistä. Olin innoissani ja odotin kesää ja
maastokisoja. Ensimmäinen kisa Liedossa oli outo. Evillä
oli juuri loppunut harvinaiset kevätjuoksut ja homma ei toiminut sillä
tavalla miten olin kuvitellut. Evi lähinnä seuraili ja paras into oli
poissa. Sitten vastaan tuli Derbyt Inkoossa ja siellä homma oli ihan
sekaisin. Olin hieman ihmeissäni ja mietin, että tämähän menee ihan
seinille. Päätin ottaa rauhassa ja unohtaa hetkeksi kaiken kisaamiseen
ja harrastuksiin liittyvän. Käytiin paljon lenkeillä metsässä ja
touhuiltiin kotona omia juttuja.
Heinäkuun alussa
huomasin, että Evi on taas enemmän vanha itsensä. Juoksutin Eviä ja
varsinkin toisen vedon jälkeen saatoin jo jopa naurahtaa
päätin, että ilmoitan Evin muutamiin kisoihin ja SM- maastoihin. Evi
voitti Karstulan maastot, SM- maastot ja oli vielä syksyllä Kuopion
maastojen kakkonen. Syksy tuli ja Eville suunniteltu pentue kumoutui,
kun syksyn juoksut oikeastaan alkoi ja loppui hieman yllättäen.
Tultiin vuoteen 2018 ja huhtikuun loppuun. Pitkä ja luminen talvi
jäi taakse ja Ravijoella oli ekat kisat. Evi paineli kisojen kakkoseksi
hurjilla 492 pisteillä. Minua yllätti, että miten kunto oli säilynyt
tuollaisena ja into oli niin kohdillaan. Käytiin taas Liedossa ja
jäätiin nippa nappa pisteillä Sertin alle. Käytiin Lumijoella ja sama
juttu. Harmitti valtavasti. Evillä oli neljä Sertiä alla ja viisi
tarvittaan valiotumiseen maastoista.
Piti taas vetää henkeä
ja antaa kaikki rauha koirille, mutta vain hetkeksi. Tuli kisat
Vieremällä ja sieltä se viides Serti sitten tulikin. Minulle Vieremän
kisat oli todella raskaat, kun suoritin siellä koetoimitsjan kurssin
lopun ja olin myös järjestämässä näitä kisoja. Evi siis valioitui ja
kirjoitti nimensä käyttövalioden listaan, joka ei nyt niin pitkä ole.
Nyt sitä voin ihan virallisesti hehkuttaa, kun kennelliitto sen on
hyväksynyt
Ollaan toki keretty käymään tässä SM- maastoissa ja tulos oli taaskin
mainio SMM-2 ja eipä unohdeta sitä syksylle suunniteltua Evin ja Tedin
pentuetta.
Tarinasta tuli pitkä, mutta halusin tämän
johonkin kirjoittaa. Olen saanut hienot koirat Terolta omiin
harrastuksiin ja voin kyllä ylpeänä kertoa, että mistä ne on kotoisin ja
mihin näillä kykenee, jos haluja vaan on. Kipsu ja Evi ovat kummatkin
hienoja tyyppejä ja tulevaisuudessa on varmasti kaikkea mukavaa vielä
tulossa 😊"
Ja alla vielä posteri ensi talvelle suunnittelemamme pentueen emästä Evitasta!
sunnuntai 23. syyskuuta 2018
Tedi esittäytyy
Tässä omistajan Annan kuvaus Tedistä (Nature's Masterpiece Happy Go Monkey), joka on toisen ensi talven pentueemme suunniteltu isä.
Eloisa, valoisa, kujeileva ja pehmoinen.
Tedi, kohta 3- vuotias koirajuniori, on perheemme villein tapaus. Isänsä on opettanut, että jääkaapin kutsuun kannattaa vastata, ja usein Tedi onkin paikalla ensimmäisenä: kurkut, juustosiivut, paahtoleivät--- kannattaa pitää käsi hiukan korkeammalla, jos haluaa itse syödä. Mansikat, vadelmat--- ei pihaa aidata peuroja varten. Ja pellillinen pannukakkua on suljettava kylmänäkin uuniin, jollei sitä ole varta vasten Tedille tehty. Nämä ovat ainoita tilanteita, joista seuraa vatsanpuruja. Kun on lunki luonne, ei mikään oikein jännitä.
Parasta seuraa ovat perheenjäsenet, niin ihmiset kuin oma isä. Fransu on kohta 5- vuotias; sen kanssa mitellään luusta, haistellaan samoja puskia, juostaan kilpaa halki kukkapenkkien, nukutaan kyljitysten samassa pedissä—ainakin silloin kun Tedi ei käytä isäänsä makuualustanaan. Jos koirapojat nukkuvat kumpikin tahollaan, ja jos isällä on lämpimän näköinen peti, ehkä parempi kuin oma, isä saa vaihtaa paikkaa. Kommunikaatiossa ei tarvita muuta kuin katse.
Missä aurinko siellä Tedi. Se makaa kuin talja terassin kuumalla laudoituksella. Sateella ulkoilu on ihan ookoo sen jälkeen, kun koira on saatu huijattua ulos. Metsä hieman jännittää, ja usein ulkoiluttaja vetää perässään vastahakoista koirapoikaa.
Aamulla Tedin tähtihetki on se, kun perheen kuopus makailee sohvalla viltin alla; Tedi kiipeää kainaloon ja siinä he nauttivat toistensa läheisyydestä ja lataavat lämpöä alkavaan päivään.
Arjen kiireet ja kireydet unohtuvat ihmiseltä jo ovenraossa kotiin palattaessa. Tedi laulaa tervehdyksensä ja on uskomattoman iloinen nähtäessä monen tunnin tauon jälkeen! Tai parin tunnin. Kuka niitä nyt laskee. Kun Tedin nostaa syliin selälleen, se nukahtaa. Sitä saa nuuhkia, halia, paijata ja rakastaa, enempi parempi 💗
Vieraista ei niin väliä. Tietysti tarkistetaan, keitä tuli, mutta sen jälkeen kiinnostus lakkaa ja uni voittaa. Ellei sitten vierailuun kuulu kahvihetkeä- silloin suunta on keittiön pöydän alle. Tedi laskee kuononsa pöydässä istuvan reidelle, painaa päätään ja katsoo suoraan silmiin. Jos mahdollista, taitaa vielä vetää poskiaan sisäänpäin näyttääkseen mahdollisimman nälkäiseltä.
Koirien paikka ei ole sohvalla. Paitsi jollei kukaan näe. Tai jos sinne on unohtunut tyyny. Mitä pörröisempi sen parempi."
"Tedi
Eloisa, valoisa, kujeileva ja pehmoinen.
Tedi, kohta 3- vuotias koirajuniori, on perheemme villein tapaus. Isänsä on opettanut, että jääkaapin kutsuun kannattaa vastata, ja usein Tedi onkin paikalla ensimmäisenä: kurkut, juustosiivut, paahtoleivät--- kannattaa pitää käsi hiukan korkeammalla, jos haluaa itse syödä. Mansikat, vadelmat--- ei pihaa aidata peuroja varten. Ja pellillinen pannukakkua on suljettava kylmänäkin uuniin, jollei sitä ole varta vasten Tedille tehty. Nämä ovat ainoita tilanteita, joista seuraa vatsanpuruja. Kun on lunki luonne, ei mikään oikein jännitä.
Parasta seuraa ovat perheenjäsenet, niin ihmiset kuin oma isä. Fransu on kohta 5- vuotias; sen kanssa mitellään luusta, haistellaan samoja puskia, juostaan kilpaa halki kukkapenkkien, nukutaan kyljitysten samassa pedissä—ainakin silloin kun Tedi ei käytä isäänsä makuualustanaan. Jos koirapojat nukkuvat kumpikin tahollaan, ja jos isällä on lämpimän näköinen peti, ehkä parempi kuin oma, isä saa vaihtaa paikkaa. Kommunikaatiossa ei tarvita muuta kuin katse.
Tedi ja Tedin tyyny Fransu - lol! (c) Anna Ahonen |
Sohvaperuna ja ekologinen lämmittäjä samassa paketissa ;) (c) Anna Ahonen |
Missä aurinko siellä Tedi. Se makaa kuin talja terassin kuumalla laudoituksella. Sateella ulkoilu on ihan ookoo sen jälkeen, kun koira on saatu huijattua ulos. Metsä hieman jännittää, ja usein ulkoiluttaja vetää perässään vastahakoista koirapoikaa.
Aamulla Tedin tähtihetki on se, kun perheen kuopus makailee sohvalla viltin alla; Tedi kiipeää kainaloon ja siinä he nauttivat toistensa läheisyydestä ja lataavat lämpöä alkavaan päivään.
Arjen kiireet ja kireydet unohtuvat ihmiseltä jo ovenraossa kotiin palattaessa. Tedi laulaa tervehdyksensä ja on uskomattoman iloinen nähtäessä monen tunnin tauon jälkeen! Tai parin tunnin. Kuka niitä nyt laskee. Kun Tedin nostaa syliin selälleen, se nukahtaa. Sitä saa nuuhkia, halia, paijata ja rakastaa, enempi parempi 💗
Vieraista ei niin väliä. Tietysti tarkistetaan, keitä tuli, mutta sen jälkeen kiinnostus lakkaa ja uni voittaa. Ellei sitten vierailuun kuulu kahvihetkeä- silloin suunta on keittiön pöydän alle. Tedi laskee kuononsa pöydässä istuvan reidelle, painaa päätään ja katsoo suoraan silmiin. Jos mahdollista, taitaa vielä vetää poskiaan sisäänpäin näyttääkseen mahdollisimman nälkäiseltä.
Koirien paikka ei ole sohvalla. Paitsi jollei kukaan näe. Tai jos sinne on unohtunut tyyny. Mitä pörröisempi sen parempi."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)