Kävimme hakemassa Ranskan tuontipullamme, ei kun, tuontipoikamme Fransun (I Love Paris of Swala Pala) Suomeen toukokuussa 2014, jolloin tämä oli juuri ehtinyt täyttää 4 kuukautta. Pikkuherran teddykarhumainen olemus ja iloinen, varaukseton ja rauhallinen luonne hurmasivat meidät välittömästi ensitapaamisella Charles de Gaullen lentokentällä. Kutsuimme fransmanniamme aluksi JeanPauliksi. Sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niin sitten kävikin, että aloimme kutsua Herra Hyväntuulisuutta aina vaan useammin yhtä lailla tämän syntymämaahan viittaavalla lempinimellä Fransu kuin alunperin tunnetun ranskalaisen muotisuunnitelijan mukaan annetulla nimellä. Pikkuherra ehti olla ilonamme ja asua meillä toukokuun alusta heinäkuun alkuun asti ennen muuttoa täällä Turussa asuvaan sijoitusperheeseen. Alla kaksi kuvaa Fransusta ensimmäisen Suomessa vietetyn yön jälkeen.
|
(c) Nature's Masterpiece |
|
(c) Nature's Masterpiec |
Fransun sijoitusperhe kuvaa herraa seuraavasti:
"
Fransu
Onni, ylpeys, kiitollisuus, rakkaus.
Fransu on nyt 3,5- vuotias. Se juoksee
villisti ympäri pihaa poikansa Tedin (1,5 vuotta) kanssa; vuoroin haastaen,
vuoroin häntä oikosenaan karkuun juosten tai toista takaa ajaen. Hetkeä
myöhemmin nukutaan selät vastakkain vierekkäin sohvalla, tai mikä vielä
parempi, karvaisen sohvatyynyn päällä. Koiran uni on juuri niin pitkä ja syvä,
kuin matka pehmeästä unipesästä jääkaapille saranoiden narahtaessa. Herkut
terävöittävät kuuloa muutenkin, uloskin on mukavampi lähteä makupalan saatuaan.
Paitsi jos sataa. Silloin ei edes herkut tepsi; seurapiirirakko osoittaa
tilavuutensa, kun Fransu vain kääntää kylkeä ja huokaisee. Viikonloppuisin
ihmisten noustessa sängyistään sopivan myöhään, koirat nukkuvat edelleen.
Haukkuvat koirat puhuvat kieltä jota meidän
koirat eivät ymmärrä. Fransu istuu ja odottaa, että toinen saa tarinansa
loppuun, ja sitten poistuu paikalta. Tai jo aiemmin, muut vastaantulijat eivät
liiemmin kiinnosta. Sen sijaan peurat, jänikset ja oravat saavat otsarypyt
syvenemään entisestään ja silloin on hihnan toisessa päässä pidettävä kiinni ja
lujaa. Ulkoilu on turvallista vain aidatuilla alueilla tai hihnan päässä.
Riistan kutsu on voimakkaampi kuin minkään makupalojen tai tänne- huutojen
houkutus.
Fransu on ollut terve kuin pukki!
Myötätuntoisena kuuntelen muiden kertomuksia eläinlääkärireissuista; meillä ei
sellaisista ole kokemusta kuin rokotuskäyntien merkeissä.
Kun meillä käy vieraita, Fransu käy katsomassa
keitä tulee. Vähän saa paijata, mutta sitten jo riittää, ja sen jälkeen Fransu
vetäytyy omiin oloihinsa. Paras sijainti
tietysti on pöydän alla, koska saattaahan sitä joltain jotain tipahtaa.
Perheenjäseniä Fransu rakastaa, ja me tietysti rakastamme takaisin; sitä saa
saa halia ja paijata, se tulee kylkeen kiinni istumaan tai polvitaipeeseen
makaamaan, jos sohvalle oikaisee. Kotiin palattaessa tapaaminen on aina
juhlahetki puolin ja toisin. Lapsilla ja Fransulla on erityinen yhteys, ja
luulenpa, että Fransu tietää monista lasten asioista enemmän kuin me aikuiset.
Fransun ilmeestä näkee, milloin on aiheellista
tarkastella nuoremman koiramme tekemiä kepposia. Yleensä, jos jossakin näkyy
koira, näkyy siellä myös toinen kippurahäntä. Jollei, kannattaa kipaista
ensimmäisenä keittiöön. Tedillä on kengurun ponnistusvoima ja salamannopeat
hoksottimet; selän kääntäminen on Tedille lupa tehdä kaikkea kivaa (kuten hakea
keittiön työpöydältä kilon juustokimpale tai jäinen pekonipaketti). Fransulla
on poikaansa enemmän malttia, ja vain kerran on makaronilaatikon loppu
vuokineen löytynyt sieltä, minne sitä ei oltu kokin toimesta jätetty.
Autoreissut Fransu viettää nukkuen häkissä. Se
hyppää tottuneesti sisään, kun takakontin avaa. Kerran kävi toisin; kesämökiltä
kotiin lähdettäessä se päättikin ryhtyä maalaiseksi ja katseli lähtöämme
sopivan matkan päästä. Niinhän siinä lopulta kävi, että paluu kaupunkiin
kuitenkin oli edessä ja kyllä siihenkin sitten taas sopeuduttiin. Mökillä oli
vaan niin mukavaa hakea palloa vedestä ja yrittää pyydystää kaloja ämpäristä. Tedi
muutaman kerran sai kalamiehen peräänsä, kun sieppasi sen suurimman ahvenen ja
otti kintut allensa.
Seuraavan tarinan tähti on sitten Tedi, mutta
kaikki aikanansa; nyt oli Fransun vuoro olla kertomuksen sankari <3"
Olemme suunnitelleet ensi talvelle pentuetta, jossa tämä ihastuttava perhekoira on isänä. Tiedot tästä odotettavissa olevasta pentueesta päivittyvät tänne blogiin lähiviikkojen aikana. Alla vielä kaksi kuvaa Fransusta kotioloissaan.
|
Fransu ja taustalla poika Tedi riepottamassa lelua (c) Anna A. |
|
Aurinkoa ottamassa perheen ihmiskuopuksen ja oman pojan Tedin kanssa (c) Anna A. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti