maanantai 12. lokakuuta 2015

Terveisiä Riikasta!

Viime keskiviikkona otetussa progesteronitestissä Sagan saamat arvot olivat jo niissä lukemissa, että matkaan oli syytä lähteä. Torstai-aamuna hiukan kello kahdeksan jälkeen starttasimmekin Sagan kanssa kosiomatkalle kohti Riikaa. Ehdimme ajoissa laivaan Hgin aamuruuhkasta huolimatta ja Saga otti elämänsä ensimmäisen laivamatkan rennosti pilkkien sylissäni tehtyään ensin kaikki tarpeet laivan ylimmällä kannella olleeseen kissoille ja koirille tarkoitettuun hiekkalaatikkoon. Tallinnan päässä navigaattorin lukutaitoni joutuivat koetukselle ja seikkailimme kaupungin läpi erinäisiä pienempiä ajoväyliä pitkin, kun en osannut aamuruhkaassa ja ensimmäistä kertaa autolla Tallinnan keskustassa ajaen suunnistaa heti oitis Pärnu Maanteelle. Nooh, viisi tai kymmenen minuuttia sinne tai tänne - pääasia että selvittiin ulos keskustasta! Ajomatka Riikaan sujui letkeästi rekkoja ohitellen ja Sagan nukkuessa nätisti pinkissä matkustushäkissään. Riikan päässä navigaattorini ohjasi minut jälleen pikkuteitä pitkin hotellillemme ja kuinkas ollakaan tuhlasimme iltaruuhkassa aikaa lähemmäs 20 minuuttia! Wellton Elephant hotellille päästyämme tsekkasin meidät sisään, heitin tavarat huoneeseemme ja sitten pyyhälsimme suoraan sulho Butchin luokse tämän kotiin. Tähän ajomatkaan olisi pitänyt kulua vain kymmenen minuuttia, mutta ikään kuin kohtalon ivana ruuhka ulottui myös tälle ajo-osuudelle, joten lopulta saavuimme määränpäähämme klo 19:24 illalla.

Butchin ja Sagan ensitapaamisessa ei muristu saati irvistelty, vaan koirat olivat välittömästi hyvää pataa keskenään. Sain suureksi ilokseni todeta, että Butch oli livenä vieläkin paremman näköinen kuin kuvissa ja juuri niin lempeä ja ystävällinen kuin millaiseksi omistaja oli poitsua minulle kuvaillut! Butchin omistaja Aksana oli järjestänyt pariskunnalle "morsiussviitin" yhteen heidän asuntonsa yläkerran huoneista ja veimme alkutervehdysten jälkeen koiruudet sinne. Kaikkinensa siitä, kun olimme astuneet ovesta sisään, oli ehtinyt kulua maksimissaan vartti, kun koirat olivat jo päässeet tositoimiin. Sen enempää Sagaa kuin Butchiakaan ei ympärillä istuvat ja juttelevat kolme ihmistä häirinneet tuon taivaallista ja astutus oli saatu kaikkine paperitöineenkin "purkkiin" puolessatoista tunnissa. Sovimme tapaavamme vielä uudestaan seuraavana aamuna ennen lähtöä kotiin.

Hotellihuoneessa Saga päätti, ettei aio enään nukkua yhtäkään minuuttia häkissä, vaan sängyssä meikäläisen vieressä. Hotellin lemmikkieläinmaksu oli suorastaan hävyttömän hintainen (21 euroa) verrattuna maksamaani huonehintaan (54 euroa), joten annoin Sagan nukkua sängyssä vuorattuani ensin hänen puolensa kotoa mukaan ottamallani peitolla. Sagalla oli myös juoksuhousut jalassa koko hotellivisiitin ajan, joten sänkyyn ei jäänyt Sagan jäljiltä kuin korkeintaan muutama irtokarva, jos niitäkään. Aamiaisen aikaan saatoimme aiheuttaa hiukan paheksuntaa naapurihuoneiden asukkaiden keskuudessa, koska Saga lauleskeli enemmän ja vähemmän perääni sen ajan, kun olin itse heittämässä aamiaista kupuuni. Onneksi olin poissa vain reilun vartin ja vaikutti siltä, että ainakin seinänaapurini olivat samaan aikaan aamiaistamassa.

Tsekattuani meidät ulos hotellista suunnistimme jälleen tapaamaan Butchia. Paikan päällä tunnelma ei ollut aivan yhtä kiihkeä ja vaikutti siltä kuin pariskunta olisi saanut toteuttaa luontoaan riittävästi edellisenä iltana. Olin varannut "kuumille aamutreffeille" aikaa lähes nelisen tuntia, mutta Butch ei näyttänyt olevan tosissaan Sagan suhteen ennen kuin siirryimme morsiussviitistä takaisin ykköskerrokseen. Eteisessä Saga juoksenteli ulko-oven ja minun välillä ikään kuin sanoakseen, että joko nyt mennään. Tämä taisi sytyttää Butchin lemmen uuteen liekkiin ja aivan kuin herra olisi päättänyt, että tuo Suomi-neitohan ei tästä talosta lähde ennen kuin hän on varmistanut pentujen aluille tulon astumalla uudestaan. Niinpä pariskunnalle soveliaaksi kutupaikaksi osoittautui tällä kertaa eteinen, jonka yhden oven takana olivat Butchin laumasiskot Kenya ja Frutti. Onneksi näitä tyttöjä ei eteisestä kantautuvat lemmenäänet pahemmin häirinneet ;)

Pääsimme lopulta kotimatkalle tuntia ennen takarajaa ja tällä kertaa emme juuttuneet ruuhkiin sen paremmin Riikan kuin Tallinnankaan päässä. Selviydyimme reissusta menomatkaa lähes tuntia nopeammassa ajassa ja ehdimmekin käydä Tallinnan keskustassa hiukan shoppailemassa ennen laivaan menoa. Laivalla Saga joutui jälleen harjoittelemaan hiukan yksinoloa, kun minun oli käytävä tankkaamassa energiaa jaksaakseni vielä ajaa Helsingistä Turkuun. Häkin alusta oli saanut tuta Sagan yksin jäämisen kiukun ja ahdistuksen. Alusta oli käytännössä sen tuhansina palasina, kun tulin takaisin hyttiin reilut puoli tuntia kestäneen aterioinnin jälkeen. Hyvitykseksi yksin jäämisestä toin Sagalle mehevän lihaisan ja lempeästi maustetun, eikä niin suolaisen chorizo-makkaran. Sagalle ei voinut olla vihainen tuhotusta häkinalustasta, koska neiti on aina tottunut olemaan joko ihmis- tai koiraseurassa. Yksin häkissä oleminen vieraassa paikassa oli sille aivan uutta ja varmasti varsin stressaava kokemus. Alun alkaen reissuun oli tarkoitus lähteä kahden ihmisen voimin, mutta kuten elämässä usein käy, niin kaikki ei mene kuten Strömsössä. Omien narttujemme juoksun ja Santoksen hoitopaikan peruuntumisen myötä jonkun oli jäätävä kotiin ja viikolla tapahtuvalle minireissulle ei sitten löytynyt korvaavaa matkakumppania kahden päivän varoitusajalla.

Noin puoli yhdentoista aikaan perjantaiyöllä kurvasin Sagan kotitalon pihaan ja neiti pääsi takaisin oman isäntäväkensä luokse. Matka taisi kuitenkin olla varsin mieluisa yksinolohetkistä huolimatta, koska toivotellessani hyviä öitä oven suusta Sagan perheelle Saga oli kovasti lähdössä mukaani! Nyt pidämme sitten neljän viikon ajan peukkuja pystyssä kuin hullut konsanaan, minkä jälkeen saamme varmuuden astutuksen onnistumisesta, kun käytämme Sagan ultraäänitutkimuksessa. Jos retkemme tuottaa odotetun tuloksen, niin joulukuun kymmenennen päivän hujakoilla odotamme syntyväksi niin punavalkoisia kuin trikoloreja pentuja! Toisen suunnittelemamme pentueen emä Ronja aloitti juoksut viikko sitten ja odotamme Ronjan ja Fransun astutusta tapahtuvaksi ensi viikon puolessa välissä -loppupuolella.



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti