Ender, Santos ja JeanPaul vielä vailla omaa, rakastavaa kotia

Olin viime talvena kysellyt pentua useammalta ulkomaiselta kasvattajalta ja kun sitten kävi niin, että minulle aukeni mahdollisuus rikastuttaa niin omaa kasvatustyötäni kuin rotumme geenipoolia useamman tuontipennun muodossa, niin päädyin ottamaan riskin ja tuomaan kurttuotsat, vaikka kaikille niille ei ollutkaan vielä Suomeen tuloon mennessä sitä omaa kotia tiedossa. Kahden pennun kohdalla kävi sitten vielä niin, että suunnitellun sijoitusperheen kanssa päädyttiinkin yhteistuumiin toiseen ratkaisuun ja tämän vuoksi nämä kolme ilopilleria asuvat edelleenkin meillä oman laumamme jatkona. Hyötynä tästä meillä asumisesta on ollut se, että olen saanut seurata pentujen edesottamuksia pidemmän aikaa ja käyttäytymistä useammassa eri tilanteessa ja saanut sitä kautta arvokasta kokemusta ja näkemystä itse kunkin pennun hermorakenteesta, temperamentista ja käytöstavoista.  Lisäksi pennut tuntevat nyt meidät, laumamme ja kotimme, joten erityisesti Enderin kohdalla, jos/kun neiti sitten aikanaan tulee meille penikoimaan, niin ympäristö ja me ihmiset olemme sille kuin "toinen koti".

Enin osa kasvatustyöni koirista asuu nk. sijoituskodeissa, joissa ne viettävät normaalia perhekoiran onnellista ja auvoista elämää. Kokemus ja kiinnostus koiranäyttelyistä ja juoksuharrastuksesta lasketaan sijoituskodille eduksi, mutta koska jokainen koira on ensisijaisesti oman perheensä rakastettu jäsen, niin olen itse valmis vastaamaan siitä murto-osasta, jonka herra tai rouva hurtta elämästään viettää näyttelyissä. Tähän asti olemmekin pääsääntöisesti itse vastanneet sijoituskoiriemme näyttelytreenaamisesta ja näyttelyihin viemisestä ja näyttelyissä on ravattu suhteellisen harvakseen. Koen velvollisuudekseni näyttelyttää ulkomailta tuomani koiran Suomen muotovalioksi asti aina silloin kun koirassa riittää siihen potentiaalia, näyttelytouhu ei ole sille pelkkää tervanjuontia ja kun koiraa tullaan käyttämään jalostukseen. Niinkin onnettomasti on tullut käyneeksi, että lupaavan oloinen pentu ei sitten olekaan kehittynyt näyttelyvalioksi asti tai sille on peräti tullut jokin vika, minkä vuoksi näyttelyttäminen ei ole ollut mahdollista.

Ulkomailla esimerkiksi Amerikassa kasvattajien koirat asuvat useasti ensin kennelolosuhteissa ja siirtyvät viettämään kotikoiran elämää vasta sen jälkeen, kun niiden näyttely- ja jalostusura on ohi. Näin ei ole kuitenkaan ollut tapana toimia basenjikasvattajien keskuudessa Suomessa ja sen vuoksi sijoitusperheillä on niin merkittävä rooli rodun kasvattamisen osalta; kukaan koiriensa parasta ajatteleva kasvattaja ei voi pitää kaikkia jalostukseen käytettäviä koiria kotonaan, vaan niille tulee löytää sijoitukoti - ellei sitten tyydy tekemään pentueita vain kotona asuvalla nartullaan/nartuillaan käyttäen aina jonkun muun omistamaa urosta, missä siinäkin tulee eteen omat haasteensa. Netin keskustelupalstoilta voi lukea mitä hirvittävämpi kokemuksia koiran sijoituksesta - niin sijoittajan kuin sijoitusperheenkin näkökulmasta - mutta onnekseni meillä ei ole ollut ongelmia yhdenkään sijoituskodin kanssa. Väärinkäsityksiä ja kömmähdyksiä on toki sattunut siinä missä kaikissa muissakin ihmis- ja/tai liikesuhteissa miltä kannalta tuota sijoitussopimuksen myötä tulevaa suhdetta sitten ajatteleekin, mutta ilokseni ja helpotuksekseni kaikki sijoittamani koirat elävät hyvää elämää vastuuntuntoisissa ja koirasta aidosti ja kovasti välittävissä perheissä! Sijoitussopimusten teossa olen aina käyttänyt ja tulen jatkossain käyttämään kennelliiton sijoitussopimusta uroksille ja nartuille. Ulkomailta tuomisesta aiheutuvien kustannusten vuoksi sijoitussopimuksen ehdot jalostuskäytön osalta ovat voineet poiketa esim. siten, että uros on sijoitettu neljää pentuetta ja narttu kahta pentuetta vastaan.

Tuontilapsosistamme Ender ja Santos ovat jo ehtineet puolen vuoden ikään ja ranskanpullamme JeanPaul saavuttaa sekin tuon rajapyykiin tuota pikaa kuun lopulla. Pennelit ovat sukujuuriltaan kovasti etäisiä toisilleen, mutta luonteltaan aivan yhtä ihmisrakkaita ja hyvätapaisia. Pientä sadepäivien puhdetyötä (lue tyynyn täytteiden tarkastamista) lukuunottamatta tuhoja ei ole tehty ja kumpikin poika on ollut jo hyvän aikaa sisäsiisti - Enderhän on ollut sellainen jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Kaikki muksut ovat rokotettuja, madotettuja, mikrosirotettuja ja syntymämaassaan rekisteröityjä, niiden hampaat ovat vaihtuneet, purennat ovat kunnossa ja kummallakin pojalla molemmat kulkuset hyvin laskeutuneina omissa taskuissaan ja kaikki osaavat matkustaa autossa ja kulkea jokseenkin kiskomatta hihnassa. Olen täysin myyty jokaisen pennun ihanan luonteen vuoksi ja jos vaan elämäntilanteeni olisi toinen, niin pitäisin kaikki kotononamme, mutta kun en voi tässä nyt itselleni osa-aikatyötä tekeväksi omakotitalon omistajaksi muuttua (ilman lottovoittoa), niin ainakin kahdelle pennulle soisin kodin, jossa huomiota ei tarvitse jakaa niin monen muun karvakuonon kanssa. Nyt siis puuttusi vain se basenjia ymmärtävä, rakastava sijoituskoti kullekin pennulle. Jos yhtään tunnet kiinnostusta jotakuta pentuamme kohtaan ja voisit tarjota kodin kyseiselle kurttunaamalle, niin otahan rohkeasti yhteyttä!

Tässä vielä suloiset pennut Ender ja JP paistattelemassa päivää parvekkeemme sohvalla kahden tunnin aamulenkin jälkeen ;)

Some puppy sweetness (c) Nature's Masterpiece