sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Tervetuloa Suomeen Jasper, Ender, Santos ja JeanPaul!

Kennelimme omista pennuista viimeinen on lentänyt pois pesästä ja Dolly-tyttönen onkin asustanut hyvän tovin Helsingissä Roosan ja Veikon palvonnan kohteena. Jotta elämästämme ei olisi päässyt tulemaan tylsää (lue rauhallista ja helppoa) aikuisten arkea, niin Dollyn lähdön jälkeen meitä ovat pitäneet iki-liikkeessä Amerikan prinsessa Ender, pari viikkoa Enderin tulon jälkeen Liettuasta tullut mustapoika Santos sekä juuri ennen vappua Ranskasta hakemamme JeanPaul - kaikki siis basun pentuja!

Enderin kanssa samalla kertaa Suomeen saapui myös neidin Jasper-veli, joka meni suoraan asumaan sijoitusperheeseen Helsingin Malmille meidän Millin Hertta-siskon kaveriksi. Suuret kiitokset kotinne ja sydäntenne ovien avaamisesta perhe Leimu!!! Jasperin kotiutuminen on sujunut ongelmitta ja poika on varsinainen halinalle :) Alla kuvia kotimaassaan Josena tunnetusta jäbäleissonista.

Jasper-Jose synnyinkotinsa ovimiehenä. Niin on keskittyneen näköinen, että! (c) Russella Bowen

Jasper-Jose viimeistä päivää Amerikan puolella. Pikku-vompatti onkin jo ehtinyt suomalaistua kokonaiset kuukauden päivät! (c) Niko H.

Meillä piti oleman Enderillekin sijoituskoti ennen hänen Suomeen tuloaan ja ihan vielä täällä kotikapungissamme, mutta toisinpa vaan kävi kun perheen koiranhankintakuviot menivät rotua myöden uusiksi. No parempi näin päin kuin, että rotu olisi todettu "vääräksi" vasta sen jälkeen kun koira olisi jo ollut kotona! Ja tottahan se on, ettei basuli ole ihan jokaisen koira, eikä esimerkiksi sovellu niille, jotka haluavat pitää koiraansa vapaana kesämökillä tai metsässä luottaen siihen, ettei moppe lähde omille teillensä. Ender on nyt sitten suloistuttanut meidän elämäämme laulelullaan ja hännänheilutuksillaan odottaessamme sen oikean kodin löytymistä hänelle. Muutamia yhteydenottoja olemme saaneet ja on meillä jokunen kiinnostunut käynyt Enderiä tapaamassakin, mutta vielä ei ole kaikki palaset naksahtaneet paikalleen. Toivoisimme löytävämme neidille rakastavan sijoituskodin mieluiten enintään 50 kilometrin etäisyydellä Turusta, jotta voisimme viedä neitiä näyttelyharjoituksiin ja itse näyttelyihin.

Alla muutamia kuvia Enderistä, joka ei taida tietää olevansa koira, vaan luulee olevansa hyppy-antilooppi - ainakin aina saadessaan juosta vapaana! Neiti juoksee hurjaa vauhtia ja ottaa todella korkeita ja pitkiä hyppyjä sekä rakastaa pukkihyppyjä hitaamman juoksun aikana. Enderin menoa on aivan ihana katsella ja vauhdin hurma ja hyppimisen riemu ei voi olla tarttumatta katsojaan. Harmi, ettemme ole onnistuneet ikuistamaan kuvaksi Enderin hyppynäytteitä ;)

Ender ja vauhdin hurma. Kyllä basenjit vaan on luotu juoksemaan! Muistathan kuitenkin, että kyseessä on vahvan metsästysvietin omaava rotu, joka ei kuule eikä näe omistajaansa, jos kohdalle osuu mieleistä jahdattavaa! (c) Niko H.
Ender paistattelemasa päivää parvekkeemme sohvalla. Ja auringon palvomistahan kaikki basut rakastavat! (c) Niko H.
Toissa viikonloppuna sää suosi ulkoilijoita ja Ruissalon rannallakin oli melkein kesäiset oltavat. Tässä Ender tähyää metsäpolulla liikkuvia ihmisiä ja eikös vaan näytäkin ihastuttavan sorjalta! (c) Nature's Masterpiece

Kaksi viikkoa Enderin saapumisen jälkeen neiti sai mennä sijoituspoikamme Sputnikin luokse viikonloppuhoitoon, kun myö lähdimme tapaamaan sijoitustyttömme Ronjan kasvattajaa Liettuaan. "Yllättäen" tulimme reissusta takaisin mustavalkoisen Santos-pojan kanssa ;) Olin jo pitkään katsastellut tämänväristä basua ulkomailta ja kun tieto pentueesta tuli, niin tein oitis varauksen mustavalkoisesta urospennusta. Pentueen vanhemmista emä on mustavalkoinen isän ollessa punavalkoinen ja seurasin synnytystä lähes livenä Facebookin kautta kovasti jännittäen tuleeko sitä lakupetteriä vai ei. Ja kauan jännitystä kestikin kun ensin syntyi viisi tyttöä ja vasta niiden jälkeen syntyivät pentueen kaksi poikaa - ja molemmat mustavalkoisia! Olemme suunnitelleet pitävämme kotonamme joko Santoksen tai ranskalais-poikamme JeanPaulin, joten toiselle etsimme sijoituskotia niin ikään Turun alueelta. Alla kuvia komeasta Santoksesta!

Santos katse kysyvänä. Taisi poika arvata viettävänsä viimeistä iltaa synnyinkodissaan... (c) Niko H.
Vaikka itse sanonkin, niin Santosta komeampi ei mustavalkoinen basenjipoika voi olla! Ja miten hyvin herran väritys sointuukaan mustiin nahkakalusteisiimme ;) (c) Niko H.
Tänään sataa lunta/räntää taivaan täydeltä ja voimme vain muistella näitä ihanan lämpimiä parvekelejä. Santos on onnekseen päässyt peiton alle lämpimään haaveilemaan kesäpäivistä ;) (c) Niko H.

Ja viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä esittelyvuoron saa ikioma fransmannimme JeanPaul, joka tunnetaan myös rekisteröintinimellä I Love Paris of Swala Pala. Vietimme Pariisissa siippani kanssa 15-vuotispäivämme, joten JeanPaulin rekisteröintinimi on kuin suoranainen enne! Misteri on vallan mahdottoman tuttavallinen ja iloinen hännänheiluttaja ja jännästi tuon ikäeron vaan huomaa näitten pentujen välillä; Ender ja Santos olivat yhtä lailla pentumaisen huomiota kerjääviä meille tullessaan, mutta nyt jo tuntuvat käyttäytyvän aikuismaisemmin kuin JP. Niin ja Enderin kohdalla unohtui mainita, että neiti on ollut koko meillä asumisen ajan täysin sisäsiisti siinä missä molemmat pojat ovat edelleenkin varsinaisia kusluikkureita eli toisin sanoen pikkuherrat vielä harjoittelevat pissanpidätyskykyään.

Mutta takaisin JeanPauliin. Herralle oli myös sijoituskoti katsottuna ja varsin ihana sellainen! Mutta valitettavasti sen verran kaukana, että kun näimme millainen näyttelylupaus poika on, niin jouduimme toteamaan yhdessä sijoituskodin kanssa, että JeanPaulille tarvitsee löytää koti lähempää meitä. Hoidamme pääsääntöisesti kaikkien sijoituskoiriemme näyttelytreenaamisen ja näyttelyihin viemisen ja kun etäisyyttä sijoituskodin ja meidän välillä on puolisentoista sataa kilometriä, niin välimatka muodostuu esteeksi, jos koiraa tahtoo viedä näytelmiin useammin kuin silloin tällöin. Ja tämä fransmanni yllätti meidät täysin olemalla huomattavasti komiampi kuin miltä kuvissa näytti. Askellusta ja ryhtiä pojassa riittää, samoin kuin kurttuja naamassa! Alla kuvia JeanPaulista Ranskassa sekä ensimmäiseltä päivältä Suomeen saapumisen jälkeen.

JeanPaul kasvattajansa luona Tourville La Campagnessa. Herran turkin väri on ollut syvänpunainen jo pikkupennusta alkaen! (c) Lise Durlot
Komea poika! (c) Lise Durlot
Ensimmäistä päivää Suomessa. JeanPaul matkusti todella reippaasti koko matkan ja teki meihin lähtemättömän vaikutuksen rauhallisuudellaan ja iloisuudellaan jo heti ensi sekunnista alkaen kun tapasimme herran Charles de Gaullen lentokentällä (c) Nature's Masterpiece
Sivukuva ranskalaisittain. JeanPaulilla on jo monta lempinimeä aivan kuten Enderillä ja Santoksellakin. Suomalaisittain kutsumme häntä myös Jampaksi ;) (c) Nature's Masterpiece
Jos sinua kiinnostaisi tarjota rakastava sijoituskoti Enderille tai jommalle kummalle pojista ja asut kohtuullisen lähellä meitä, niin mikset ottaisi yhteyttä? Keskustellaan asiasta lisää ja saa näitä ihanuuksia tulla tapaamaankin ilman mitään velvoitteita!

5 kommenttia:

  1. Teillä riittää hulinaa!
    Jasper ja Hertta peuhaavat tässä sohvalla vieressäni. Paljon terveisiä meiltä kaikilta, ja onnea "match making" -prosessiin pentujen ja potentiaalisten omistajien välillä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terkuista, hurjasti rapsuja Hertalle ja Jasperille ja lämpimät halaukset teil kaksjalkasil! Jahka meitin hulinat rauhottuu niin tullaan moikkaan teitä :)

      Poista
  2. voikun ihania ! voisin ottaa vaikka kaikki tänne dollyn kaverksi :3 hihih

    -Roosa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Roosa. Siinä teillä vasta oliskin hulinaa, kun nurkissa pyöris neljä vilkasta pentua! Mutta veikkaan, että Dollysta se olis vaan tosi hauskaa ;) Rapsuja paljon teitin neidille!

      Poista
    2. haha varmasti olisi :) Dolly olisi varmasti intona taitaa olla välillä ikävä leikkejä Ender kaverin kanssa :) rapsut menee perille !

      Poista